lauantai 20. toukokuuta 2017

Annalan taimitori


Viime vuonna alkanut perinne sai tänä keväänä jatkoa, kun käväisin taas torstaina Hyötykasviyhdistyksen järjestämällä taimitorilla Annalassa. Ihan mahtava tilaisuus ostaa taimia suoraan viljelijöiltä, ja valikoimaa löytyy runsaasti (plussana tietenkin myös meikäläiselle erinomaisesti sopiva sijainti). Uskaltaisin väittää, että hinnatkin ovat varsin edulliset, ainakin useimpiin puutarhamyymälöihin verrattuna.

Suuntasin taimikaupoille ostoslista kourassani, ja löysin kaiken, mitä olin tullut hakemaankin. Heräteostoksiakin tuli tehtyä vain yksi, kun ostin mökille lisää malvaa yhden taimen verran. Muuten paperikassit täyttyivät yrteistä (uutena kokeiluun pienilehtinen basilika), kesäkurpitsan taimista, Positano-chilistä (myyjän mukaan miedoimmasta päästä) ja hauskasta perunaa muistuttavasta runkotomaatista (Balkonstar), joka kuulemma sopii hyvin terassikasvatteluun.



keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Mitä kuuluu perennan taimille?

Huonoa. Ne ovat edelleen pikkiriikkisiä ja lisäksi osaa on kohdannut jokin mystinen tauti (?).

Aloitetaanpa vaikka akileijoista. Ainoat taimet, joihin tauti ei näytä iskeneen, mutta kovin ovat edelleen vaatimattomia kaikki, kuten alla oleva vertailukuva todistaa. Reilun kuukauden aikana yksi lehti on tullut lisää.


Ja sitten ne, jos mahdollista, vieläkin minikokoisemmat unikot. Suurimman osan olen jo hävittänyt ja aika surkeilta näyttävät myös nämä jäljellä olevat.


Ja sitten tarhasalkoruusuihin ja salkoruusuihin, jotka tosiaan koulinnan jälkeen kasvoivat kukin omassa potissaan ensin terhakkaasti, kunnes jokin iski sirkkalehtiin (ja osassa taimista tämä on myös levinnyt sittemmin muihinkin lehtiin). Ne ikään kuin kuivuvat, vaikka taimi muuten on vielä näennäisen elinvoimainen (tästä syystä en oikein usko, että kyse olisi ihan pelkästä kuivumisestakaan). En siis tiedä, olisiko kyseessä taimipolte, vai ovatko juuret kenties vahingoittuneet koulinnan yhteydessä, sillä tämä vitsaus tosiaan iskee vasta koulinnan jälkeen.



Tarhasalkoruusut (yllä) ovat siis varmastikin mennyttä kalua.

Salkoruusuja kylvin maaliskuun jälkeen lisää, ja nämä uudet taimet kasvoivat selkeästi isommiksi nopeammin, kunnes nyt taas koulinnan jälkeen näyttäisi siltä, että sirkkalehdet lähtevät taas "kuivumaan". Yksi salkoruususatsi on vielä kylvöastiassaan, ja nyt siis kovasti jännittää näiden kouliminen, ettei vaan taas kävisi samalla lailla. 

Jos jollakulla siellä ruudun toisella puolella on siis hajua, mikä salkoruusujani (ja muuten osittain sama vika taitaa olla unikoissakin) vaivaa, niin kertokaahan!

Maaliskuinen perennaprojektipostaus löytyy muuten täältä.

lauantai 6. toukokuuta 2017

Mökkikauden aloitus



Tänään se alkoi virallisesti. Meidän mökkikausi.

Luukut irrotettiin ikkunoista, mökki imuroitiin ja siistittiin, ja pallogrillikin lämpeni ensimmäistä kertaa. Kun luukut poistettiin ja puutarhakalusteet siirrettiin ulkosalle, oli mökki yhtäkkiä taas yhtä ihana ja valoisa kuin viime kesänäkin. Aurinko paistoi ja tuntui kuin mitään talvea ei olisi välissä ollutkaan. Muutamien mukulakukkien lisäksi kukkapenkeissä kukkivat esikot ja raparperikin jo kovasti puski maasta. Ja näkyihän siellä penkeissä kyllä jo muutakin, kun oikein meni multaa nuuhkimaan.







maanantai 24. huhtikuuta 2017

Näkösuoja ja köynnösritilä terassille


Taas on mökillä ahkeroitu ja seuraava homma on saatu menestyksekkäästi päätökseen. Tällä kertaa asialla oli aviomies, joka nikkaroi viime kesänä rakennetulle terassille näkösuojan K-raudan valkoisista köynnösritilöistä. Jälleen kerran saatiin taivaalta rakeita ja räntää, mutta onneksi vasta kehikon valmistuttua. Näkösuojaa täydentämään olisi tarkoitus hankkia keväämmällä köynnöskasveja. Tällä hetkellä haaveilen etenkin kärhöistä.

Sillä aikaa kun mies ahersi puutöiden kimpussa, minä viimeistelin vadelmapensasprojektia vaihtamalla pensaiden reunanauhoja ja uusimalla muutamia seipäitäkin. Lisäksi istutimme tytärten kanssa yhden mustaherukan ja valkoherukan herukkapensaskokoelmaamme täydentämään.

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Lavakauluskasvimaa



Vietimme tänään pääsiäissunnuntaita mökillä, ja samalla kun mies nikkaroi terassille näkösuojaa, minä ja tytöt otimme tehtäväksemme epämääräisen pikkukasvimaamme uudistamisen lavakauluskasvimaaksi.

Kun varsinainen viljely on keskittynyt isompaan kasvimaahamme, on tässä palstan reunan kasvimaassa kasvateltu lähinnä perunaa ja kukkia. Kasvimaan lahonneet reunukset ovat jo tovin kaivanneet uudistusta, joten siksikin päivitys oli paikallaan. Lavakaulusviljely kiinnostaa siinä määrin, että päätin hankkia tilalle kolme lavakaulusta, jotka soveltunevat paremmin mm. porkkanoiden, salaattien ja yrttien viljelemiseen.



Koska kasvimaan multa on kuitenkin hyvää, niin päätin jättää lavakaulusten pohjan auki (silläkin uhalla, että joukkoon varmasti eksyy näin enemmän rikkaruohoja kuin jos pohjastakin olisi tehnyt umpinaisen), ja päällystimme ainoastaan kulkuväylät sanomalehdillä ja kuorikatteella. Vanhaa kasvimaata rajanneet laudat jätin paikoilleen, jotta alueesta tulisi selkeärajainen.


Sitten vielä sekaan uutta multaa, ja kun ilmat vähän tästä lämpenevät, niin ensimmäiset vihannekset itämään. Olipa muuten hassua tehdä kevättöitä, kun välillä pyrytti lunta ja ilmakin oli varsin viileä.

Kuvassa alla siis palstamme keittiöpuutarhanurkkaus. Iso kasvimaa, lavakaulukset, kompostit ja tuossa vasemmalla laudoilla päällystettynä lasten hiekkalaatikko. Tuolta vihreän lautakompostin takaa löytyy vielä raparperi ja yksi karviaispensas.

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Vadelmanvarsien leikkaus



Palstaamme reunustaa pitkiltä sivuilta vadelma-aidat, jotka myös erottavat sen naapuripalstoista. Yhteensä vadelmapensaita on siis karkeasti arvioiden sellaiset 40 metriä.

Jo silloin, kun mummini vielä hoiti mökillä kaiken muun, olivat vadelmanvarret ja niiden leikkaaminen minun vastuullani. Ehkä siksi kevään työt on helppo aloittaa tästä minulle tutuimmasta hommasta. Ja samalla myös ehkä yhdestä työläimmistä. En väitä olevani tässä(kään) puutarhahommassa mikään asiantuntija, mutta ajattelin kuitenkin kirjoitella teille hieman tästä keväisestä puutarhatyöstä nimeltään vadelmanvarsien leikkaus.


Parempihan varret olisi tiettävästi leikata jo syksyllä, mutta itse koen homman helpommaksi näin keväällä kun varsissa ei ole lehtiä ja vanhat leikattavat varret ovat jo kuivahtaneet (enkä ole huomannut tämän myöskään vaikuttavan erikoisemmin vadelmasatoon). Alla olevasta kuvasta näkee hyvin, että nuo vaaleammat vanhat varret ovat helposti tunnistettavissa. Kaikkien varsien kohdalla tilanne ei ole ihan näin selkeä, ja silloin tapaan kiinnittää huomiota myös varren yläpäähän. Ylhäältä haaroittuneet varret ovat ainakin meidän vadelmapuskissamme lähes poikkeuksetta niitä vanhoja.


Meidän vadelmapensaamme ovat yli metrin levyiset ja usein reunimmaiset leikattuani tapaan mennä keskelle pensaita jatkamaan. Tämä kannattaa ottaa huomioon noissa reunalangoissa. Jos penkki on leveä, niin langat kannattaa sitoa niin, että niiden välistä mahtuu kömpimään huoltotöihin.

Leikkaan aina kaikki vanhat varret sekä ne uudetkin, jotka ovat lähteneet leviämään liian reunoille. Lisäksi lyhennän pitkät uudet varret noin 1,5 metrin mittaisiksi. Leikkaan varret pienillä oksasaksilla. Tuollaiset päällystetyt puutarhahanskat suojaavat piikeiltä. Myös ranteet kannattaa suojata hyvin, sillä usein vadelmat naarmuttavat juuri sen hanskojen ja takin hihan välistä vilkkuvan paljaan ihon.


Joskus muinoin silppusimme leikatut varret silppurilla ja levitimme silpun katteeksi vadelmien juurelle. Nykyään mökkialueemme oksakeräykseen saa keväisin viedä myös leikatut vadelmanvarret, joten silppuri on ollut jo vuosia tyhjän panttina. Varsien silppuamisessa oli nimittäin omat haasteensa ja onhan noita varsia, noh, paljon. Niin paljon, että niiden kuljettaminen keräyspisteelle on sekin oma ohjelmanumeronsa (sain viime keväänä vinkin levittää kärryissä olevan varsikasan päälle vaikkapa räsymaton, niin ne eivät karkaa ja putoa kuljetuksen aikana, tätä aion kokeilla tänä vuonna).

Sain viime maanantaina leikattua toisen sivun ja varsikasa on jo varsin kookas. Sitten olisi vielä toinen puoli. Lisäksi käyn nuo reunalangat läpi, kiristän ja vaihdan katkenneet uusiin. Seipäitäkin pitäisi vaihtaa ainakin muutama.



torstai 6. huhtikuuta 2017

Messusaalis


Piipahdin tänään Kevätmessuilla. Messukeskusta kierrellessäni kamera unohtui kuitenkin reppuun, joten kuvasaldo jäi nolliin. Ostossaldo sen sijaan on runsaampi. Työhansikkaita ja salkoruusun sekä samettikukan siemeniä lähdin hakemaankin, kaikki muut ovat heräteostoksia. Turkoosi kastelukannu, Nekon luomulannoite, punakosmoskukan siemenet, pionin ja daalian juurakot ja perennantaimet. Omien idättelyjen tueksi ostin yhden unikon taimen ja samalta ständiltä löytyi myös hennon vaaleanpunainen tarhakylmänkukka. Sitten toiselta kasvattajalta maanpeitekasveiksi pikkutalvio ja (muistaakseni) ketoneilikka. Daalian ajattelin istuttaa ruukkuun ja pionillekin on penkki valmiina. Noita muita saakin sitten tosissaan miettiä, mihin penkkiin ja väliin ne istutan.