keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Kolmen sukupolven mökkipiirakka


Vielä ei ole liian myöhäistä kestitä mökillä kesän viimeisiä vieraita. Sunnuntaina grillattiin ja herkuteltiin ihanassa auringonpaisteessa. Jälkiruoaksi leivoin omenapiirakan, jota herkuteltiin vaniljakastikkeen kera.

Tämän samaisen piirakkareseptin mukaan on ennen minua leiponut sekä äitini että mummini. Resepti on täydellinen meidän mökin satoa ajatellen. Alkukesästä raparperipiirakkaa, keskikesällä vadelma- tai punaherukkapiirakkaa ja syyskesällä omenapiirakkaa. Oli täyte mikä tahansa, niin tämä leipomus saa aina kehuja ja se syödään aina viimeistä murusta myöten (jos ei vieraiden niin sitten isäntäväen toimesta).


Raparperi-/marja-/omenapiirakka
Pohja:
1,75 dl jauhoja
1 kananmuna
reilu 1 dl kermaviiliä
75 g margariinia
1 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
Pinta:
25 g margariinia 
0,5 dl jauhoha
0,5 dl sokeria
Vatkaa ensin muna ja sokeri, ei tarvitse vaahdottaa. Lisää vuorotellen sulanut margariini ja kermaviili. Lisää seuraavaksi jauhot ja leivinjauhe. 
Levitä taikina hyvin voideltuun vuokaan. Levitä pohjan päälle täytteet tasaiseksi kerrokseksi, lisää tarvittaessa ripotellen sokeria (koskee punaherukoita).
Nypi pehmeä margariini, jauho ja sokeri ja ripottele täytteen päälle.
Paista uunissa 200 asteessa noin 20 - 25 minuuttia.
P.S. Samalla reseptillä saa kuulemma myös herkullista puolukkapiirakkaa.
 

maanantai 19. syyskuuta 2016

Omena-aika ja uusi suunnitelma

Täällä taas. Näköjään tämän blogin hiljentäminen on vaikeampaa kuin luulinkaan. Ajattelin nimittäin nyt kokeilla sellaista, että julkaisen tuon toisen blogini mökkiaiheiset postaukset myös täällä. Kokeillaan.


Ainakin meidän siirtolapuutarhapalstallamme viljelykauteen mahtuu kaksi merkittävää satokautta, jotka vaativat kaiken huomion muilta puutarhatöiltä. Ensin vadelmat ja sitten noin kuukautta myöhemmin omenat. Palstan omenapuuvanhukset leikattiin toissa talvena, ja viime syksynä omenasato oli tästä syystä oikeastaan olematon. Mutta nyt. Yllättävintä on, että ennen suurin osa omenapuiden tuottamasta sadosta oli rupisia, piskuisia ja muumioituneita. Tänä vuonna tuo entinen enemmistö on selkeä vähemmistö, ja sen sijaan kotiin on kiikutettu lähes virheettömiä yksilöitä, joista osa on peräti kaupan omenoiden kokoluokkaa.

Meillä onneksi kaikki tykkäävät omenoista, joten niitä syödään sellaisenaan, vaikka kaikista mieluiten piirakassa vaniljajäätelön kera. Omppumehukokeilut ovat toistaiseksi tuottaneet varsin vaatimatonta tulosta työmäärään nähden, joten seuraavaksi olisi tarkoitus keitellä hilloa. Ja leipoa lisää omenaisia herkkuja. Ennen kaikkea nauttia sadosta tässä ja nyt, sillä pakastin on täynnä niitä vadelmia.