Näkösuoja ja köynnösritilä terassille

Taas on mökillä ahkeroitu ja seuraava homma on saatu menestyksekkäästi päätökseen. Tällä kertaa asialla oli aviomies, joka nikkaroi viime kesänä rakennetulle terassille näkösuojan K-raudan valkoisista köynnösritilöistä. Jälleen kerran saatiin taivaalta rakeita ja räntää, mutta onneksi vasta kehikon valmistuttua. Näkösuojaa täydentämään olisi tarkoitus hankkia keväämmällä köynnöskasveja. Tällä hetkellä haaveilen etenkin kärhöistä.

Sillä aikaa kun mies ahersi puutöiden kimpussa, minä viimeistelin vadelmapensasprojektia vaihtamalla pensaiden reunanauhoja ja uusimalla muutamia seipäitäkin. Lisäksi istutimme tytärten kanssa yhden mustaherukan ja valkoherukan herukkapensaskokoelmaamme täydentämään.

Lavakauluskasvimaa

Vietimme tänään pääsiäissunnuntaita mökillä, ja samalla kun mies nikkaroi terassille näkösuojaa, minä ja tytöt otimme tehtäväksemme epämääräisen pikkukasvimaamme uudistamisen lavakauluskasvimaaksi.

Kun varsinainen viljely on keskittynyt isompaan kasvimaahamme, on tässä palstan reunan kasvimaassa kasvateltu lähinnä perunaa ja kukkia. Kasvimaan lahonneet reunukset ovat jo tovin kaivanneet uudistusta, joten siksikin päivitys oli paikallaan. Lavakaulusviljely kiinnostaa siinä määrin, että päätin hankkia tilalle kolme lavakaulusta, jotka soveltunevat paremmin mm. porkkanoiden, salaattien ja yrttien viljelemiseen.

Koska kasvimaan multa on kuitenkin hyvää, niin päätin jättää lavakaulusten pohjan auki (silläkin uhalla, että joukkoon varmasti eksyy näin enemmän rikkaruohoja kuin jos pohjastakin olisi tehnyt umpinaisen), ja päällystimme ainoastaan kulkuväylät sanomalehdillä ja kuorikatteella. Vanhaa kasvimaata rajanneet laudat jätin paikoilleen, jotta alueesta tulisi selkeärajainen.

Sitten vielä sekaan uutta multaa, ja kun ilmat vähän tästä lämpenevät, niin ensimmäiset vihannekset itämään. Olipa muuten hassua tehdä kevättöitä, kun välillä pyrytti lunta ja ilmakin oli varsin viileä.

Kuvassa alla siis palstamme keittiöpuutarhanurkkaus. Iso kasvimaa, lavakaulukset, kompostit ja tuossa vasemmalla laudoilla päällystettynä lasten hiekkalaatikko. Tuolta vihreän lautakompostin takaa löytyy vielä raparperi ja yksi karviaispensas.

Vadelmanvarsien leikkaus

Palstaamme reunustaa pitkiltä sivuilta vadelma-aidat, jotka myös erottavat sen naapuripalstoista. Yhteensä vadelmapensaita on siis karkeasti arvioiden sellaiset 40 metriä.

Jo silloin, kun mummini vielä hoiti mökillä kaiken muun, olivat vadelmanvarret ja niiden leikkaaminen minun vastuullani. Ehkä siksi kevään työt on helppo aloittaa tästä minulle tutuimmasta hommasta. Ja samalla myös ehkä yhdestä työläimmistä. En väitä olevani tässä(kään) puutarhahommassa mikään asiantuntija, mutta ajattelin kuitenkin kirjoitella teille hieman tästä keväisestä puutarhatyöstä nimeltään vadelmanvarsien leikkaus.

Parempihan varret olisi tiettävästi leikata jo syksyllä, mutta itse koen homman helpommaksi näin keväällä kun varsissa ei ole lehtiä ja vanhat leikattavat varret ovat jo kuivahtaneet (enkä ole huomannut tämän myöskään vaikuttavan erikoisemmin vadelmasatoon). Alla olevasta kuvasta näkee hyvin, että nuo vaaleammat vanhat varret ovat helposti tunnistettavissa. Kaikkien varsien kohdalla tilanne ei ole ihan näin selkeä, ja silloin tapaan kiinnittää huomiota myös varren yläpäähän. Ylhäältä haaroittuneet varret ovat ainakin meidän vadelmapuskissamme lähes poikkeuksetta niitä vanhoja.

Meidän vadelmapensaamme ovat yli metrin levyiset ja usein reunimmaiset leikattuani tapaan mennä keskelle pensaita jatkamaan. Tämä kannattaa ottaa huomioon noissa reunalangoissa. Jos penkki on leveä, niin langat kannattaa sitoa niin, että niiden välistä mahtuu kömpimään huoltotöihin.

Leikkaan aina kaikki vanhat varret sekä ne uudetkin, jotka ovat lähteneet leviämään liian reunoille. Lisäksi lyhennän pitkät uudet varret noin 1,5 metrin mittaisiksi. Leikkaan varret pienillä oksasaksilla. Tuollaiset päällystetyt puutarhahanskat suojaavat piikeiltä. Myös ranteet kannattaa suojata hyvin, sillä usein vadelmat naarmuttavat juuri sen hanskojen ja takin hihan välistä vilkkuvan paljaan ihon.

Joskus muinoin silppusimme leikatut varret silppurilla ja levitimme silpun katteeksi vadelmien juurelle. Nykyään mökkialueemme oksakeräykseen saa keväisin viedä myös leikatut vadelmanvarret, joten silppuri on ollut jo vuosia tyhjän panttina. Varsien silppuamisessa oli nimittäin omat haasteensa ja onhan noita varsia, noh, paljon. Niin paljon, että niiden kuljettaminen keräyspisteelle on sekin oma ohjelmanumeronsa (sain viime keväänä vinkin levittää kärryissä olevan varsikasan päälle vaikkapa räsymaton, niin ne eivät karkaa ja putoa kuljetuksen aikana, tätä aion kokeilla tänä vuonna).

Sain viime maanantaina leikattua toisen sivun ja varsikasa on jo varsin kookas. Sitten olisi vielä toinen puoli. Lisäksi käyn nuo reunalangat läpi, kiristän ja vaihdan katkenneet uusiin. Seipäitäkin pitäisi vaihtaa ainakin muutama.

Messusaalis

Piipahdin tänään Kevätmessuilla. Messukeskusta kierrellessäni kamera unohtui kuitenkin reppuun, joten kuvasaldo jäi nolliin. Ostossaldo sen sijaan on runsaampi. Työhansikkaita ja salkoruusun sekä samettikukan siemeniä lähdin hakemaankin, kaikki muut ovat heräteostoksia. Turkoosi kastelukannu, Nekon luomulannoite, punakosmoskukan siemenet, pionin ja daalian juurakot ja perennantaimet. Omien idättelyjen tueksi ostin yhden unikon taimen ja samalta ständiltä löytyi myös hennon vaaleanpunainen tarhakylmänkukka. Sitten toiselta kasvattajalta maanpeitekasveiksi pikkutalvio ja (muistaakseni) ketoneilikka. Daalian ajattelin istuttaa ruukkuun ja pionillekin on penkki valmiina. Noita muita saakin sitten tosissaan miettiä, mihin penkkiin ja väliin ne istutan.